When nothing goes right, go left

Moikka !

Mun edellistä blogia voit käydä lukemassa tästä ! 
Loin tän blogin sen takia koska muutettiin pois Seinäjoelta Tampereelle ja kirjottelen tänne miten mulla alkaa täällä sujua ja miten sopeudun kaikkeen ja miltä elämä alkaa näyttää ku eteenpäin tästä selvitään. Aion pitää tän blogin tosi aktiivisena ja pyrin kirjottelemaan tänne lähes joka päivä jotakin kuulumisia ! Ja tietysti kuvia tulee myös mahdollisimman paljon! 
Mutta mun tarina alkaa siitä kun mun isi sai työtarjouksen Helsingistä ja muutti sitten sinne. Äiti halus jatkaa opiskelua tampereella ja täähän tuli hyvään kohtaan vaihtaa sitten kaupunkia tänne. Mä en halunnu muuttaa ollenkaan kun just oli kaikki asiat hyvin. Mulla oli tosi paljo kavereita ja tykkäsin elämästä. Halusin paeta todellisuutta siitä että joutusin vaihtaan koulua ja jättämään kaverit toiseen kaupunkiin. Yhtenä iltana ku tulin tosi kivan illan jälkeen kotiin niin äiti sanoo että ''Me saatiin asunto tampereelta...''. Mun maailma romahti siinä. Itkin koko illan ja yritin keksiä muita vaihtoehtoja miten voisin jäädä Seinäjoelle mutta ei sellasia sitten oikein ollut.. 
Monien riitojen ja kyynelten jälkeen jouduin taipumaan muuttoon, vaikka se tuntuki musta tosi pahalta. En ikinä ajatellu et Tampereesta tulis mulle kotikaupunki.
Viimesinä päivinä oli kamala ajatella että mun elämä ei tuu ikinä enää olemaan samanlaista ku ennen. Meidän muuton kohtaan mun paras ystävä Matilda lähti neljäks viikoks ulkomaille ja viimeset päivät me vaan itkettiin ja pidettiin kivaa kavereitten kanssa. Ihan kamala ikävä tota neitiä jo nyt ...


Tuntu tosi kamalalta pakata ja en halunnu edes olla kotona ku sielä oli vaan muuttolaatikoita ja kaikkea mikä muistutti mua siit et kohta en enää nääkkään joka päivä kavereita, enkä saa enää asuu meidän kivassa kodissa sielä. Aina ku olin yksin kotona olin tosi yksinäinen ja viimesen päivän minkä vietin Seinäjoella ennenku lähettiin tänne niin istuin yksin tyhjän olkkarin lattialla ja kattelin sadetta ja lauleskelin vähän. Olin tosi yksinäinen. 


Viimein sit koitti se päivä ku jouduin pakkaamaan tavarat autoon ja tulemaan tänne. Tää ei vieläkään tunnu oikein kodilta vaan siltä et oisin täälä vaan kylässä tai jotain. Tääl on vähän keskenerästä vielä ja jotaki tavaroita on vielä sjoella. 


Teen kunnollisen huonepostauksen sitte ku tää huone on oikeesti valmis ! Mut tykkään tosta kulmaikkunasta aika paljo ja sitten nää seinät on kivat. Mulla on aina ollu ihan kamalan ruma huone että ihan kiva et välil on normaaliki:) 





Palaillaan kuulumisiin huomenna ! 

♥: Hillaaa